EERO MÄNTYRANTA, Pellon Ponsi 20.11.1937- 29.12.2013

HIIHTÄJÄN LAHJAT ESIIN

Jo varsin nuorena Eeron hiihtäjän lahjat olivat tulleet esille. Ensin menestystä tuli oman koulun ja lähialueen kilpailuissa. Nuoren hiihtäjänalun suksikalusto parani myös matkan varrella. Aluksi liikkeelle oli lähdetty lainasuksilla, sen jälkeen Lankojärven kyläläisten avustamana hankituilla välineillä ja viimein Lampsijärveläisen liikemies Eelis Lanton lahjoittamilla suksilla. Viimeksi mainituilla välineillä Eero hiihtikin 18-vuotiaaksi saakka. Urallaan hän edusti kahta urheiluseuraa. Vuoteen 1955 saakka Sirkkakosken Sisua, ja siitä eteenpäin Pellon Pontta.

Ensimmäinen kosketus SM-tasolle tapahtui Vuokatissa 1955. Eero sijoittui 17- 18 vuotiaiden sarjassa 10.sijalle, mutta lopputalven hienot hiihdot toivat paikan Hiihtoliiton nuorten valmennusryhmiin. Tässä vaiheessa viimeistään Eero myös itse ymmärsi, että hiihtomenestyksen kautta on mahdollisuus päästä parempaan elämään kiinni. – Minun oli siis yritettävä hiihtää mahdollisimman hyvin päästäkseni pois metsästä, hän on itse todennut.

Myöhempi historia osoitti että näin sitten kävikin. Eero Mäntyrannan nimi oli esillä vuonna 1958 Lahden MM-hiihtojen valintalistalla mutta epäonni toisissa katsastuksissa vei kisapaikan. Talvella 1959 kehitys jatkui ja sen luonnollisena seurauksena oli valinta v. 1960 Squaw Valleyn olympiakisoihin. Sieltä alkoi suuren hiihtäjän menestystarina joka jatkui lähes koko 1960-luvun.

SUURET MENESTYKSET

Olympiakisat: 1960 Sguaw Valley, kultaa 4 x10 km viestissä 1964 Innsbruck, kultaa 15 ja 30 km, hopeaa viestissä 1968 Grenoble, hopeaa 15 km, pronssia 30 km ja viesti
MM-hiihdot: 1962 Zakopane, kultaa 30 km, hopeaa viestissä 1966 Oslo, kultaa 30 km, hopea viestistä, pronssi 50 km
SM-hiihdot: Vuodesta 1960 lähtien viisi Suomen mestaruutta ja lisäksi muita mitaleita. Nuorten sarjasta SM-hopea v. 1956
Muuta: Holmenkollen ja Salpausselkä mitalit. Lisäksi lukuisa määrä kansallisia ja kansainvälisiä voittoja.
Yhteensä neljä kertaa olympiaedustajana vuosina 1960-1972.

ELÄMÄ URHEILU-URAN JÄLKEEN

Hiihtouran aikana Eero oli työskennellyt 1960-luvulla tullivartijana ja raittiusohjaajana Pellon kunnassa. Lopetettuaan hiihtouransa hän teki merkittävän uran yrittäjänä leikkivälineitä valmistavan Piha- Mäntyranta Oy:ssa. Siitä luovuttuaan hän toimi mm. poromiehenä ja ennen eläkkeelle jääntiään kunnan liikuntasihteerinä (1993- 1996). Työuransa ohessa aikaa riitti moniin harrastuksiin ja uusien asioiden ideointiin.
Tässä muutamia esimerkkejä
 - oli perustamassa Pelloon yrittäjäyhdistystä, Pellon Latu- ja Polku yhdistystä, sekä metsästysseura Keroa v. 1972
 - oli perustamassa Formula-poro yhdistystä v. 1990
 - kehitti lähtöhäkit porokilpailuihin ja oli mukana kehittämässä porojen talviruokintaa
 - toiminta Pellon Lions Clubissa
 - harrasti metsästystä ja mukana koiraharrastuksessa vuosikymmeniä
 - toimi Pellon Ponnen hiihtojaoston vetäjänä - toimi SHL:n liittovaltuustossa Länsi-Pohjan edustajana
 - Eero Mäntyranta museo Pellossa v. 2000- 2008

HUOMIONOSOITUKSET

Näköispatsas Pellossa v. 1997
Pro Urheilu palkinto v. 2001
Hiihtourheilun kultainen ansiomerkki OPM ansiomerkki v. 1997
Eeron polku Pallistajanvaaralla vuodesta 1999 lähtien
Urheiluseura Pellon Ponnen kunniajäsen
Tullilaitoksen ansiomerkki
Paliskuntain yhdistyksen plaketti poroelinkeinon kehittämisestä
Lukuisia muita kunniajäsenyyksiä eri yhdistyksissä
Kirja Kairoilta kisaladuille ilmestyi v. 1968

PERHE

Eero Mäntyranta avioitui v. 1958 Rakel os. Enbusken kanssa.
Lapset: Iiris, syntyi 1958, Harri 1961-1985, Minna ja Vesa 1965
Tekstit; Risto Kuusijärvi