Your browser version is outdated. We recommend that you update your browser to the latest version.

 

EERO MÄNTYRANTA  

LAPSUUS

 

Tyyne ja Juho Mäntyrannan perheeseen syntyi 20.11.1937 yhdeksäs lapsi, ja tämä poika sai kasteessa nimen Eero Antero. Kaikkiaan Mäntyrannan perheeseen syntyi 12 lasta, mutta osa heistä menehtyi jo varhain tuolle ajalle tyypillisiin sairauksiin.

 

Isä Juho oli metsätyömies, ja taustaltaan torpparin poika. Hänen juurensa johtivat Ylitornion suuntaan. Äiti Tyyne os. Mantere oli kotoisin Lankojärveltä. Naimisiin mentyään Mäntyrannat asettuivat asumaan järven itäpuolelle rakentamaansa pieneen mökkiin. Se oli kooltaan vain 4 x 4 metriä. Aineellista hyvää ei tuolle ajalle tyypillisesti perheelle ollut kauheasti tarjolla, mutta suoranaista nälkää ei kuitenkaan nähty. Eteenpäin mentiin uskoen parempaan tulevaisuuteen.

 

Koulun Eero kävi 2,5 km päässä sijaitsevassa Lankojärven kansakoulussa. Koulumatkat tehtiin kesällä veneellä yli soutaen, ja talvella suksilla. Koulussa läksynsä aina huolella tehnyt Eero menestyi varsin hyvin. Oppikouluun tai muihin jatko-opintoihin ei kuitenkaan näistä olosuhteista ollut mahdollista lähteä.

 

Koulunkäynnin ohessa loma-aikoina Eero joutui vanhempien veljien mukana metsätöihin kuorimaan pöllejä jo 11-vuotiaana. Tästä kolme vuotta eteenpäin ja hän lähti jo yksin tukkimetsään. Koulun jälkeen Eero työskenteli vielä yhden vuoden metsätöissä, mutta sitten hän päätti hakeutua vapaaehtoisena asepalvelukseen

 

HIIHTÄJÄN LAHJAT ESIIN

 

Jo varsin nuorena Eeron hiihtäjän lahjat olivat tulleet esille. Ensin menestystä tuli oman koulun ja lähialueen kilpailuissa. Nuoren hiihtäjänalun suksikalusto parani myös matkan varrella. Aluksi liikkeelle oli lähdetty lainasuksilla, sen jälkeen Lankojärven kyläläisten avustamana hankituilla välineillä ja viimein Lampsijärveläisen liikemies Eelis Lanton lahjoittamilla suksilla. Viimeksi mainituilla välineillä Eero hiihtikin 18-vuotiaaksi saakka. Urallaan hän edusti kahta urheiluseuraa. Vuoteen 1955 saakka Sirkkakosken Sisua, ja siitä eteenpäin Pellon Pontta.

 

Ensimmäinen kosketus SM-tasolle tapahtui Vuokatissa 1955. Eero sijoittui 17- 18 vuotiaiden sarjassa 10.sijalle, mutta lopputalven hienot hiihdot toivat paikan Hiihtoliiton nuorten valmennusryhmiin. Tässä vaiheessa viimeistään Eero myös itse ymmärsi, että hiihtomenestyksen kautta on mahdollisuus päästä parempaan elämään kiinni. – Minun oli siis yritettävä hiihtää mahdollisimman hyvin päästäkseni pois metsästä, hän on itse todennut. Myöhempi historia osoitti että näin sitten kävikin.

 

Eero Mäntyrannan nimi oli esillä vuonna 1958 Lahden MM-hiihtojen valintalistalla mutta epäonni toisissa katsastuksissa vei kisapaikan.

Talvella 1959 kehitys jatkui ja sen luonnollisena seurauksena oli  valinta v. 1960 Squaw Valleyn olympiakisoihin. Sieltä alkoi suuren hiihtäjän menestystarina joka jatkui lähes koko 1960-luvun.  

 

SUURET MENESTYKSET

 

Olympiakisat: 1960 Sguaw Valley,  kultaa 4 x10 km viestissä

                       1964 Innsbruck,  kultaa 15 ja 30 km, hopeaa viestissä

                       1968 Grenoble,  hopeaa 15 km, pronssia 30 km ja viesti

MM-hiihdot:    1962 Zakopane, kultaa 30 km, hopeaa viestissä

                       1966 Oslo, kultaa 30 km, hopea viestistä, pronssi 50 km

SM-hiihdot:    Vuodesta 1960 lähtien viisi Suomen mestaruutta ja lisäksi

                   muita mitaleita. Nuorten sarjasta SM-hopea v. 1956

Muuta:  Holmenkollen ja Salpausselkä mitalit. Lisäksi lukuisa määrä          kansallisia ja kansainvälisiä voittoja.

Yhteensä neljä kertaa olympiaedustajana vuosina 1960-1972.

 

ELÄMÄ URHEILU-URAN JÄLKEEN

 

Hiihtouran aikana Eero oli työskennellyt 1960-luvulla tullivartijana ja raittiusohjaajana Pellon kunnassa. Lopetettuaan hiihtouransa hän teki merkittävän uran yrittäjänä leikkivälineitä valmistavan Piha- Mäntyranta Oy:ssa. Siitä luovuttuaan hän toimi mm. poromiehenä ja ennen eläkkeelle jääntiään kunnan liikuntasihteerinä (1993- 1996).

 

Työuransa ohessa aikaa riitti moniin harrastuksiin ja uusien asioiden ideointiin. Tässä muutamia esimerkkejä

-         oli perustamassa Pelloon yrittäjäyhdistystä, Pellon Latu- ja Polku yhdistystä, sekä metsästysseura Keroa v. 1972

-         oli perustamassa Formula-poro yhdistystä v. 1990

-         kehitti lähtöhäkit porokilpailuihin ja oli mukana kehittämässä porojen talviruokintaa

-         toiminta Pellon Lions Clubissa

-         harrasti metsästystä ja mukana koiraharrastuksessa vuosikymmeniä

-         toimi Pellon Ponnen hiihtojaoston vetäjänä

-         toimi SHL:n liittovaltuustossa Länsi-Pohjan edustajana

-         Eero Mäntyranta museo Pellossa v. 2000- 2008

 

HUOMIONOSOITUKSET

 

Näköispatsas Pellossa v. 1997

Pro Urheilu palkinto v. 2001

Hiihtourheilun kultainen ansiomerkki

OPM ansiomerkki v. 1997

Eeron polku Pallistajanvaaralla vuodesta 1999 lähtien

Urheiluseura Pellon Ponnen kunniajäsen

Tullilaitoksen ansiomerkki

Paliskuntain yhdistyksen plaketti poroelinkeinon kehittämisestä

Lukuisia muita kunniajäsenyyksiä eri yhdistyksissä

Kirja Kairoilta kisaladuille ilmestyi v. 1968

 

PERHE

 

Eero Mäntyranta avioitui v. 1958 Raakel os. Enbuskan kanssa.

Lapset: Iiris, syntyi 1958, Harri 1961-1985, Minna ja Vesa 1965

 

Teksit; Risto Kuusijärvi